Raskaus

Tänään on ollut huono päivä. Tuskastuttava ja riittämätön olo, lopen kyllästynyt näihin hoitoihin. Tuntuu että niillä ainoastaan sotkee täysin hyvän elämän. Tuntuu että ei elämään nykyään mahdu mitään muuta kuin lapsettomuushoidot. En halua sellaista. Nythän pitäisi elää elämän parasta aikaa, kun on vielä melko nuori, minulla on ihana perhe, hyvä työpaikka, tulevaisuuden suunnitelmia, unelmia ja haaveita. Niinpä...

Niistä unelmista ja haaveistahan tämä kaikki kumpuaa. Ja tulevaisuuden suunnitelmista. Ei yhdelle haaveelle pitäisi uhrata koko elämää. Mutta jos se haave on riittävän suuri niin ihminen vain puskee härkäpäisesti sitä kohti eikä tajua lopettaa.

Onneksi kaikki päivät eivät ole tällaisia ja minulla näitä huonoja on todella harvoin. Enkä minä ole luovuttaja enkä aio sellaiseksi ruvetakaan. Mutta sitten kun nämä hoidot ovat ohitse, niin kyllä aika tavalla pitää asioita unohtaa että tällaiseen rääkkiin uudestaan ryhtyisi. Tiedostan kyllä senkin, että jos me lapsi lopulta näillä hoidoilla saadaan, niin se kyllä korvaa kaikki koettelemukset. Ja minä kyllä uskon vielä aivan vilpittömästi, että lopulta me onnistumme. Tietenkin pitää tajuta myös se, että kolikon toisella puolella on tilanne, jossa hoidot päättyvät tuloksettomina. Mikä silloin korvaa ja mitä, siihen en kyllä tältä istumalta osaa vastata. Jään miettimään. Sen tiedän että katkeruus on sitä kaikkein suurinta ja turhinta voimavarojen tuhlausta, se ei auta ketään nyt eikä toiste.


Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja aloittaa viikonlopun vietto ja rentoutua. Pitäisi olla iloisella mielellä, meillä on sunnuntainan ensimmäinen hääpäivä. Se saa kyllä tajuamaan, että on kuluneeseen vuoteen mahtunut suurta iloakin.

Niin tuosta otsikosta piti kertomani, että on aika raskasta tämä raskautuminen näillä käytettävissä olevilla konsteilla.

- Mileo -