maanantai 28. helmikuuta 2011

Pillerihullun päiväkirja

Tänään päivittäinen tablettimääräni nousee kuudesta seitsemään.

Tästä päivästä lähtien menisi sitten yhteensä 3tabl metformiinia, eli tervetuloa jälleen pahoinvointi! Vaikka kyllä mä viime viikon oon koko ajan kärsinyt kyseisestä vaivasta enemmän tai vähemmän. Ensin tuntu että huono-olo helpotti muutaman päivän päästä metformiinin nostamisesta, mutta lyhyeksi helpotus jäi. Loppuviikon on ollut kyllä melkoisen kehno olo. En sitten tiedä että johtuuko pahoinvointi noista metuista vai Procrenista vai psyykkisestä paineesta vai ihan jostain muusta?!? Uskon kuitenkin, että nyt taas tulee olemaan metujen takia ainakin muutaman päivän todella pahaolo kunnes elimistö tottuu nostettuun annostukseen.

Välillä tuntuu että me ollaan ukon kanssa kuin vanha mummo ja pappa. Joka päivä minä jaan molempien pillerit kippoon ja sit me sitä kauheeta pilleri määrää vedetään naamariin yhdessä hymyissä suin, ja toivotaan et ne jollaintapaa vaikuttais! Humpuukia sanon minä. Voihan ne auttaa sanoo mies. Ja sit me nauretaan!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Erakko

Minä.

Vai sanoisinko paremminkin itseni suojelija?

Elän tällä hetkellä omassa pikku maailmassani. Pysyttelen enimmäkseen kotona. Käyn töissä. Näissä paikoissa olen turvassa. Ainakin uskoisin olevani. Välillä olen jopa onnellinen. Elän onnellista arkea. Nautin työstäni. Pelkään käydä missään muualla. Muualla saatan loukata itseni. Olen onnistunut pitämään itseni juuri ja juuri pinnalla. Pelkään että jokin pieninkin asia saa minut hukutettua taas jonnekin syvälle, mistä on vaikea nousta ylös. Tuntuu etten kestäisi sitä juuri nyt. En. En nyt kun viimeinen hoitomme on alkamassa. Mikään ei saa horjuttaa mieltäni tällä hetkellä. Pelkään että muuten voi käydä jopa niin pahasti, että hoito jää tekemättä. Hukkuisin. Olen saanut kaivaa jostain viimeiset voimani tätä varten ja en todellakaan anna kenenkään tai minkään viedä niitä tällä hetkellä pois.

Pelkään että minulla ei ole enää ketään kun hoidot ovat ohi. Tällä tavalla menetän läheiseni. Itse olen heidät sulkenut pois. Suututtanut heidät. Minun on vain pakko suojella itseäni nyt. Toisinaan tuntuu että olisi helpompaa, kun nämä hoidot olisi jo käyty. Silloin voisin hyväksyä kohtaloni ja kohdata ne tosiasiat. Ja tiedän että olisin siinä vaiheessa tarpeeksi vahva kohtaamaan ne. Tällä hetkellä en ole. En vielä. En tiedä miten meidän tulee tässä käymään, joten en voi vielä alkaa prosessoimaan tätä asiaa. Mutta se päivä vielä tulee. Sitten olen taas se vahva. Kunpa läheiseni jaksaisivat odottaa sinne saakka. Koska siihen saakka minun on toisinaan oltava Erakko.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Anteeksi

♥ Anteeksi että olen ollut huono ystävä. Anteeksi etten ole jaksanut tavata sinua. Anteeksi että minulla on niin hemmetin vähän voimia jäljellä. Anteeksi etten ole kysellyt miten Sinulla menee. Anteeksi että pelkään kysellä kuulumisiasi. Anteeksi etten halua kuulla oletko raskaana. Anteeksi etten pysty onnittelemaan sinua. En tahdo kuitenkaan menettää sinua. Anteeksi. ♥

Varmistelua

Tein aamulla raskaustestin. Samaahan se näytti kuin aina ennenkin! Pieni toivo oli luomuihmeestä, mutta uskoa siihen ei tippaakaan...

Testinkin tein siis ihan vaan varmuuden vuoksi. Mä kun oon pistäny tuon Procrenin ja se lamauttaa mun oman hormonitoiminnan. Jos jostain syystä olisi niin hyvin käynyt, että luomuplussa olisi napsahtanut, niin mun olisi pitänyt aloittaa mahdollisimman pian tukilääkitys raskautta varten.

Et en mä sillä sitä testiä taas tehnyt, että jotenkin nauttisin sen yhden viivan tuijottamisesta... Ennemminkin noi testit alkaa oleen mulle jo pelkkiä mörköjä ja se kaksi viivaa jokin urbaanilegenda.

torstai 24. helmikuuta 2011

Procren

Tänään sain selvyyden miten kuukauden päästä jatketaan. Laitetaanko toinen Procren-piikki, vai jatkanko hormonitoimintani lamautusta sumuilla...

Procrenilla jatketaan. Eli toinen piikki mummotautia luvassa n.kuukauden päästä!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Oireet(tomuutta)

Metformiinin nostaminen kahteen tablettiin vuorokaudessa on aiheuttanut jälleen kerran huonovointisuutta. Tänään on kuitenkin onneksi ollut ensimmäinen parempi päivä! Eli todennäköisesti kroppani on pikkuhiljaa tottumassa isompaan annostukseen!

Procren ei ole aiheuttanut vielä mitään kummempia oireita. Onneksi

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kaikki peliin!

MINÄ

Tänään laitoin Procren-piikin nahkani alle vaikuttamaan. Sen olisi tarkoitus vaikutella siellä kuukauden verran ja sitten olisi vuorossa toinen samanlainen piikki tai vaihtoehtoisesti aloitan sumuttelut. Lääkäri tahtoi että mennään tämä hoito taas pitkällä kaavalla (tulee vaan kyllä melkoisen pitkä tällä kertaa, kun näin pitkäksi aikaa ajetaan oma toiminta alas), koska minulla edelleen se endoepäily kuitenkin on ja lyhyellä kaavalla ei 2.IVF:ssä päästy yhtään parempaan tulokseen. Eli nyt sitten kokeillaan lyödä oma toiminta ihan kunnolla pois pelistä ja lähdetään suurilla annoksilla kasvattamaan rakkuloita sitten jossain vaiheessa tässä kevään aikana.

Hiukan mua valmiiksi pelottaa mitä sivuoireita tämä Procren tulee mulle aiheuttamaan.. muistissa vielä 1.IVF:n sumujen tuomat sivuvaikutukset!!

Viikon verran olen käyttänyt nyt Metformiinia. Ensimmäisen tabletin kun otin, niin samana iltana jo tuli pahoinvointi. Huono-olo jatkui vielä seuraavana aamunakin. Melko pian tämä kuitenkin helpotti, eikä lääkkeen aiheuttamaa huonovointisuutta ole onneksi ollut enää havaittavissa. Huomenaamulla olisikin tarkoitus jo nostaa sitten annostusta ja alkaa ottamaan 2tabl/vrk. Toivotaan että kroppa tottuu tuohonkin määrään yhtä nopeasti, kuin yhteenkin tablettiin. Lopullinen tarkoitus olisi saada tuo lääkkeen määrä nostettua 3tabl/vrk.

Kaiken tämän lisäksi olen nyt ottanut päivittäin Omega-3-, E-vitamiini- sekä multivitamiinitabletteja. Noi multivitamiinitabletit mulla on ollut käytössä jo aikaisemmissa hoidoissa enemmän ja vähemmän säännöllisesti.

RAKKAANI

On ollut henkisenä tukena pistämässä Procren-piikin nahkani alle! Ja antanut minulle lämpimän ja toivoa täynnä olevan halin toimituksen päätteeksi ♥

Kuunnellut minun valitustani huonosta olosta Metformiinin kanssa. Ja esittänyt hartaan toiveensa siitä, ettei huonovointisuutta enää tulisi. Ja siis minun vuokseni, ei sen vuoksi, ettei hän jaksaisi kuunnella

Ottanut Omega-3-, E-vitamiini-, ja Multivitamiinitabletit! Ja yhtään valittamatta!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Sunnuntaina 20.2.

Tervetuloa mummotauti!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Nyt se kaikki selvisi!

Mä olen tamponeiden käyttäjä...

Kiinalaisen lääketieteen mukaan tamponit tukkivat normaalin kierron ja energianvirtauksen. Veren pitäisi antaa valua omalla painollaan.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Jossainvaiheessa?

Metforem (tablettimuotoinen diabeteslääke, aloitus ASAP)

Procren (oman hormonitoiminnan alasajoon)

Menopur (kasvattamaan munarakkuloita, tällä kertaa 225-300IU, että ei enää ihan vähäpätösillä annoksilla)

Pregnyl (irroittamaan munasolut)

Lugesteron (tukemaan keltarauhasen toimintaa)

Coctail olisi selvillä...ajankohta ei

torstai 10. helmikuuta 2011

Jälleen eteenpäin

Lääkärimme on keskustellut kollegoidensa kanssa tapauksestamme. Voimme varata suunnittelukäynnin paikanpäälle, tai voin varata soittoajan lääkärille. Ei kauheasti huvita.

Itseasiassa mua ei juurikaan edes kiinnosta, mitä he ovat "keksineet" seuraavaksi tehtävän. Mun mielestä kun tässä ei ole juuri oikeen mitään tehtävissä. On niin valitettavaa että tämä meidän ongelmamme on solutasolla.

Sen verran lääkäri sähköpostissaan mainitsi, että tablettimuotoinen diabeteslääkitys (metformiini) voisi olla minulle kokeilemisen arvoinen. Tämä lääkitys olisi minun mielestäni pitänyt ottaa asiaksi jo reilu puolitoistavuotta sitten, kun omalla polilla selviteltiin perustietoja ja sairauksia. Väestöliitolla tähän puututtiin heti, kun huomasin itse korkeista sokeriarvoista sinne mainita. Oma polihan ei siis ollut tätä tietoa edes kirjannut lähetteelle!!!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Tahattomasti lapsettoman läheisille

Poimintoja eräästä opinnäytetyöstä. Valitsin sellaisia, jotka koskettavat minua henkilökohtaisesti kaikkein eniten.

- Kuunteleminen on erittäin tärkeää. Sinun ei tarvitse etkä voikaan ymmärtää miltä lapsettomuus tuntuu, mutta ole läsnä, empaattinen ja anna lapsettomalle lupa surra. Lapsettomuus on luopumista monesta asiasta, älä väheksy sitä.

- Joskus halaus voi olla enemmän kuin tuhat rohkaisuksi tarkoitettua sanaa

- Kysy kuulumisia. Älä lopeta yhteydenpitoa.

- Unohda kliseet, kuten ”olette vielä niin nuoria”, ”ei saa yrittää liikaa”, ”älkää stressatko”, ”hankkikaa koira”… Lapseton on varmana kuullut jo kaikki kliseet, sano mieluummin vaikka ”voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu”.

- Lapseton ei halua kuulla kuinka rankkaa lapsiperheen elämä on ja miten hänellä on aikaa nyt matkustella ja nauttia elämästä. Hän haluaa elämään lapsen, sitä ei saa vähätellä.

- Vaikka joku olisi saanut pitkän yrittämisen jälkeen lapsen, ei se ole itsestäänselvyys. Älä kerro ihmetarinoita, ne satuttavat monesti lapsetonta.

- Et voi luvata, että he vielä onnistuvat, älä siis sano niin. Sano enemmin; ”toivottavasti onnistutte vielä”.

- Jokainen lapseton hätkähtää eri asioita. Osalle maailman vaikein asia on nähdä raskaana oleva nainen, toisille pieni lapsi. Kunnioita sitä asiaa.

- Älä vähättele keskenmenoja. Pitkän yrittämisen jälkeen ei ole helppoa luopua lapsesta vaikka se ei ole vielä syntynyt.

- Muista, että lapsettomuus voi osua kohdalle vaikka olisi jo aiempia lapsia. Edelliset lapset eivät vähennä seuraavan lapsen haluamista.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

"Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa"

Kaikkensa yrittänyt

Olen kirjoitellut lääkärilleni sähköpostia.

Kirjoitin hänelle kopion plussaan johtaneen 1. inseminaation epikriisistä, ja kerroin myös mitä kaikissa lopuissa kolmessa negatiiviseen lopputulokseen päättyneessä inseminaatiossa tehtiin toisin, kuin tässä ensimmäisessä. Jos siitä olisi yhtään mitään hyötyä?

Kirjoitin hänelle myös siitä kuinka verestäni on löytynyt vasta-aineita. Minä en koskaan saanut vastausta omalta polilta, onko näillä veressäni olevilla vasta-aineilla mitään vaikutusta raskautumiseen. Että jospa tästä olisi vaikka jotain hyötyä?

Lisäksi vielä päätin informoida lääkäriäni siitä, kuinka minulla on viitearvot ylittävät paastosokeriarvot. Niiden vuoksi olen käynyt myös sokerirasituksessa, joka kuitenkin oli paastoarvoa lukuunottamatta ok. Terveyskeskuslääkäriltäni olen saanut "diagnoosin" diabeteksen esiaste. Tämäkin on ollut oman polin tiedossa, enkä tähänkään ole saanut koskaan kommenttia vaikuttaako tämä jotenkin raskautumiseen tai raskauden jatkumiseen. Ajattelin kuitenkin tämänkin sitten saattaa lääkärini tiedoksi, jos tästä kuitenkin olisi jotain hyötyä?

Täytyy todeta että minähän en ole asiantuntija enkä tiedä mistään mitään....mutta väittäisin että näistä kolmesta kaikki ovat mahdollisesti paljon tärkeämpiä tietoja nykyiselle lääkärilleni, kuin minun pituus ja paino!..jotka puolestaan olivat oman polin lähettävän lääkärin mukaan niin hemmetin tärkeä asia saada siihen lähetteeseen viime syksynä!!!!! Näitä asioita joita väestöliittoon sähköpostilla laitoin, ei tietääkseni ole omalta polilta lähetteeseen kirjattu!

Näköjään oman polin mukaan pituus ja paino ovat ne asiat, jotka ovat oleellisia raskaaksi tulossa minun kohdallani! Varsinkin kuin meikäläisestäkin nyt ihan selvästi jo päällepäin näkee että olen täysin normaalipainoinen!

tiistai 1. helmikuuta 2011

Meidän juttu?

vitamiinit?

foolihappo?

kalaöljykapselit/pähkinät?

kortisoni?

konjakki huikka/punkku lasillinen?

pitkäviljely?

alkiokuoren avaus?

sijaisvanhemmuus?

lahjasoluhoidot?

karppaus?

stressittömyys?

Tai sit vaan pyytäis miestä asentamaan meidän kattoomme koukun, johon vois mut sitten köydellä laittaa jaloista roikkumaan seksin päätteeksi?!

Taikka se paras vaihtoehto! Lopettais yrittämisen.... Niinhän niitä lapsia tehdään?