Vuonna 2008 toivoin tulevani raskaaksi ja saavani lapsen,
vuonna 2009 toivoin edelleen tulevani raskaaksi ja saavani lapsen,
vuonna 2010 toivoin edelleenkin tulevani raskaaksi ja saavani lapsen,
vuonna 2011 toivon yhä edelleen tulevani raskaaksi ja saavani sen LAPSEN!
Hedelmöityshoidoilla onnistuminen:
n.80% pareista saa lapsen
n.20% pareista jää lapsettomiksi
Täytyy todeta että loppujen lopuksi 20% on melko paljon... En halua miettiä että voin mieheni kanssa kuulua juuri tuohon "ryhmään"!
Joulu oli ja meni.. Nyt ehtii taas hiukan enemmän istahtaa ja kirjoitella mietteitä ja kuulumisia tännekkin. Tänään minulla on onneksi vielä vapaapäivä, mutta huomenna pitäisi jo palata arkeen työelämänkin suhteen!
Ensi viikonlopun aikoihin pitäisi uuden kierron alkaa ja sitten kp3 alkaisi pistelyt! Tässähän aletaan olla taas melko lähellä tositoimia.
Suunnittelukäynnillä lääkäri sanoi että ennen seuraavaa hoitoa pitäisi olla kahdet luomumenkat.. Siellä vielä yritin lääkäriltä kysellä, että eikö voida tehdä vielä seuraavaan kiertoon ja vastaukseksi sain "ei". Eli jäimme siihen lopputulokseen että 2.IVF tehdään sitten helmikuussa.
Laitoimme mieheni kanssa samana iltana vielä lääkärille sähköpostilla pienen "vetoomuksen" sen puolesta, ettei meidän tarvitsisi odottaa kuin vai yhdet luomumenkat. Kroppani kun tuntuu kuitenkin niin hyvin toipuneelta ensimmäisestä hoidosta (tai itse asiassa se ei kyllä missään vaiheessa ole tuntunut mitenkään kovin rasittuneelta edes asiasta.. olisin heti punktiota seuraavana päivänä voinut vaikka maratonin juosta)! Eilen saimme vastauksen lääkäriltä... "Tottakai voimme tehdä hoidon toivomassanne aikataulussa"!!!!! JES! Eli tammikuussa sitten uusi koettelemus :)
Toivotaan paljon parempia alkioita...... tai jos edes sen yhden hyvän saisi, ei kai se ole ainakaan liikaa pyydetty??
"Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan
Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan
Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain
Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa
Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan"
(Jenni Vartiainen, missä muruseni on)
Huomenna olisi se kauhulla odotettu päivä! Aika on onneksi parantanut haavoja ja enää tämän päivän kohtaaminen ei tunnu yhtä pahalta kuin viime huhtikuussa.
Hiljenen ja sytytän huomenna kynttilän.. Sitten se on vihdoin ohitettu!
Puregon vaihtui Pergoverikseen!
Pitkä kaava Lyhyeen!
Mun toiveet Tammikuusta Helmikuuhun! ;(
Voi elämän kevät taas...ei voi muuta sanoa! Vaikka onhan tuossa kaksi positiivista riviä ja vain yksi negatiivinen! Että mitäpä sitä taas "turhaan" murehtimaan!
Laitoinpa juuri sunnuntai-illan kunniaksi ja itseäni rentouttaakseni naamaani suklaa-mansikkanaamion!
Tänään olen käynyt tekemässä viimeiset jouluostokset (lahjojen muodossa..ruokapuolta pitää tietenkin käydä vielä sitten lähempänä aattoa täydentämässä)! Tein omatekoista sinappia ja lanttulaatikkoa.
Ensi viikonloppuna olisi kaveriporukan pikkujoulut... Ja tämä Rouvahan aikoo käyttää tilaisuuden hyväkseen ja vetää lärvit!! Ku ei kerran tullut sitä joululahjaa niin samapa tuo on hiukan kuppia kallistaa! :)
Huomenna olisi se 2.IVF:n suunnittelukäynti! Toiveenani on että lääke ainakin vaihdettaisiin johonkin toiseen ja se, että hoitoja jatkettaisiin saman tien ja punktio olisi täten tammikuun puolessa välissä (suunnilleen).
Siitä että mentäisiinkö seuraavaksi lyhyellä vai pitkällä kaavalla, minulla ei juurikaan ole mielipidettä. Sen verran olen asiaa ajatellut että en millään jaksaisi heti taas pitkää kaavaa, helpommalla pääsisin lyhyellä. Mutta minulle sopii kumpi vain, aion täysin jättää lääkärin päätettäväksi kummalla tällä kertaa mennään!! Koska pääasia on että päästäisiin mahdollisimmaan hyvää lopputulokseen!
Silloin kun päätimme mieheni kanssa aloittaa lapsen yrittämisen, tiesin että matkasta tulee pitkä. Mutta täytyy sanoa etten yhtään osannut arvata että ihan näin pitkä kuitenkaan :(
Ajattelin että lasta ei vaan heti kuuluisi, mutta lopulta onnistuisi kuitenkin. Ja ilman hoitoja. Mutta näin hyvin ei sitten käynytkään!
Syy miksi olen silloin aikoinaan näin ajatellut, on esikoinen. Häntä sain yrittää alulle vuoden verran. Sitten kuitenkin tärppäsi. Tällä kertaa ei valitettavasti näin kivasti käynytkään että vuodella olisi selvinnyt! Mutta onneksi olin kuitenkin varautunut kivikkoiseen tiehen...
Seuraavan hoidon on PAKKO onnistua paremmin kuin ensimmäisen! On vaan PAKKO! Ja mun on vaan PAKKO uskoa että niin käy! Ja PAKKO uskoa että joskus tulee se plussakin!
Mutta vittu ko ei vaan millään jaksais uskoa...eikä varsinkaan toivoa...ettei vaan mee mitään turhaan toivomaan ja taas sitten vaan pettymään! Se pettyminen on yksi paskimmista hommista näissä hoidoissa!!!
Olen miettinyt, pitäisikö asettaa jokin raja siihen, milloin lopetamme hoidot? Vai päätetäänkö me sitten (tarvittaessa) ihan tuosta noin vaan että nyt saa riittää?
En ole vielä tullut mihinkään lopputulokseen tämän kanssa. Jos asetamme rajan, se tuntuu niin lopulliselta. Ja jos emme aseta, tuntuu siltä ettei meillä ole mitään "suunitelmaa".
Väestöliittoon soitettu. Hoitaja kyseli haluanko vain puhelinajan lääkärille vai käydä paikanpäällä siellä seuraavaa hoitoa varten. Sanoin että mielelläni tulisin ihan paikanpäälle juttelemaan, koska ensimmäinen IVF ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Hoitaja oli samaa mieltä.
Eli tämän kuun puolessa välissä olisi sitten meno suunnittelemaan seuraavaa IVF:ää. Jännä kuulla onko lääkärin mielestä mitään, mitä me voitaisiin hoidossa tehdä toisin päästäksemme parempaan tulokseen alkioiden suhteen!
Tänään oli sitten tämä klinikalta annettu pvm testaukselle. Tein testin ihan vain varmuuden vuoksi, koska lääkitys lopetetaan tänään jos tulos on negatiivinen. Positiivisen tullessa lääkitystä jatketaan. Eli ihan hyvä oli varmistaa tulos! Ja eipä tuo ollut mihinkään muuttunut :( Negatiiviselta näyttää edelleen..
Ihmeellisen "hyvällä" (jos niin voi sanoa) mielellä tässä onneksi kuitenkin ollaan. Pari kyyneltä taisin silloin viikonloppuna vuodattaa, mutta siinäpä se. Mitäpä tuota suremaan ja vatvomaan, valitettavasti se tulos ei sillä muuksi muutu! Jos muuttuisi, niin itkisin vaikka silmät päästäni! Jos se vain siitä olisi kiinni! Helpommalla tässä pääsee itse kun yrittää olla positiivisella mielellä. Tai ainakin ruokkimatta sitä surua minkä tuo negatiivinen aiheutti!
Mua harmittaa aivan vietävästi se, että meillä ei ole mitään pakkasessa. Ja pelottaa miten meidän jatkossa käy. Nyt on JO yksi hoito julkiselta käytettynä! Eli kaksi enää jäljellä! Jos nämä viimeiset kaksi menee samaa rataa, niin nää hoidot on äkkiä käyty läpi meidän osaltamme :(
Tänään pitäisi soitella VL:lle, ilmoittaa tulos ja sopia jatkosta. Kerään ensin rohkeutta ja soitan sitten!
