Silloin kun päätimme mieheni kanssa aloittaa lapsen yrittämisen, tiesin että matkasta tulee pitkä. Mutta täytyy sanoa etten yhtään osannut arvata että ihan näin pitkä kuitenkaan :(
Ajattelin että lasta ei vaan heti kuuluisi, mutta lopulta onnistuisi kuitenkin. Ja ilman hoitoja. Mutta näin hyvin ei sitten käynytkään!
Syy miksi olen silloin aikoinaan näin ajatellut, on esikoinen. Häntä sain yrittää alulle vuoden verran. Sitten kuitenkin tärppäsi. Tällä kertaa ei valitettavasti näin kivasti käynytkään että vuodella olisi selvinnyt! Mutta onneksi olin kuitenkin varautunut kivikkoiseen tiehen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti