Pelko. Se paljon puhuttu asia. Lapsettomuus- ja odotusblogeja lukeneena, olen huomannut että usein kirjoitetaan pelosta. Oli asia/aihe melkein mikä hyvänsä, niin siihen liittyy jotain/jonkin asian pelkoa. Lukeudun itse myös näihin pelkääjiin. Minusta Pelko on yksi suurimmista tunteista lapsettomuushoidoissa ja niiden jälkeisessä raskaudessa. Pelätään hoidon sujumista, sen lopputulosta, saadaanko koskaan kokea sitä suurta onnea, menetetäänkö saavutettu onni, kestääkö oma parisuhde kaiken tämän jne. Pelätään yksinkertaisesti toivoa yhtään mitään!
Pelosta on vaikea irrottautua. Minä pelkään sen vuoksi, että yritän suojella itseäni. Se, kuinka hyvin se toimii, on melko heikolla tasolla. Mielestäni huonosti sujuneet asiat ovat satuttaneet minua, vaikka olenkin valmiiksi pelännyt pahinta. En siltikkään uskalla toivoa ja elää haavemaailmassa.
Uskallanko antaa itseni olla onnellinen nyt, kun päämäärä on kuitenkin vielä niin kaukana? Uskallanko toivoa ja odottaa jotain, mikä ei ehkä tulekaan?
- Sadeina -
Voi miten oikeessa sä ootkaan! Välillä ittekkin niin kateellinen niille, jotka nauttii raskausajasta ilman jatkuvaa pelkoa kaikesta! Mut jos jotain hyvää tästä pitää etsiä, niin ei se pelko ainakaan saa mitään pahempaa aikaseks, eli tulee mitä tulee joka tapauksessa! :)
VastaaPoistaTsemppiä! <3