Rakkaat

Vietän vielä niitä lääkärin määräämiä sairaslomapäiviä kotona. Itsestäni tuntuu, että olisin jo ehkä valmis töihin, saisin hiukan jotain muuta mietittävää. Lisäksi minulla on ikävä työkavereitani, sekä kaikkia 24 lasta sieltä työpaikaltani, varsinkin erästä ihanaa tyttöä. Erityislasta jolle olen omahoitajana.

Tänään on syntymäpäiväni. Olin kuvitellut tämän päivän hiukan erilaiseksi. Alunperin tämän päivän piti olla palkaton päivä töistä, ultrapäivä Oulussa. Mutta sen kariuduttua viime keskiviikkona, mukaan tuli uudet suunnitelmat. Uusissa kuvitelmissani olisin viettänyt tämän päivän töissä. Vienyt sinne jotain pullaa, keksiä, kakkua tms. Jouduinkin pitkälle sairaslomalle (viikko on mulle pitkä). Kaikista vähiten olisin toivonut tätä, viettää päivän yksin kotona.

Aamulla herätessäni, näin yöpöydälläni kortin ja kirjekuoren. Korttiin oli piirretty iso sydän, sydän näytti ihan 10-vuotiaan pojanklopin piirtämältä. Se oli aivan ihana, niin hellyyttävää sydäntä kukaan ei ole koskaan minulle piirtänyt! Kortin lopussa luki - Rakastan sinua T: "Mileo". Avasin kirjekuoren, siellä oli lahjakortti erääseen liikkeeseen, josta saan ostettua mieleni mukaan joko meikkejä, hajuvesiä, rasvoja, alusvaatteita..

Nousin hymyillen ylös sängystä, kävelin keittiöön. Kahvinkeitin oli laitettu valmiiksi. Minun tarvitsi ainoastaan napsauttaa se päälle. Hymyilytti vielä enemmän. Sydän oli pakahtua siitä suuresta rakkaudesta, mitä tunsin. Ajattelin mielessäni "kunpa tämä ilon ja onnellisuuden tunne kestäisi koko päivän".

Hetki sitten. Istuin ja mietiskelin elämää. Ovikello soi. Menin ovelle ihmetellen kuka siellä voisi oikein olla, eihän meillä käy koskaan kukaan ilmoittamatta etukäteen tulostaan. Ei varsinkaan keskellä työpäivää, eihän meillä ole silloin ketään kotona. Avasin oven, tukka pystyssä, kalsarit jalassa. Näin ensimmäisenä työkaverini. Hänen takanaan näytti olevan vielä enemmän väkeä. Toinen työkaverini, työharjoittelija, joka meillä tällä hetkellä on sekä 13 ihanaa eskarilasta! He lauloivat minulle ja antoivat kukkia. Työkaverini halasi minua ja sanoi "Koeta jaksaa". Jokaisella lapsella olisi ollut niin paljon minulle asiaa. Kysymyksiä ja kertomista. Kertomista heille tärkeistä asioista, asioista joita olisivat halunneet kanssani jakaa, asioita, joita on jäänyt kertomatta, koska olen ollut kotona. Ennen heidän lähtöään eräs lapsista vielä kysyi "Milloin sä tuut takaisin?"

Oven sulkeuduttua. Heidän lähdettyään, mulla pääsi itku. Mun elämä on ihanaa, mun elämässä on niin paljon ihania asioita. Mä olen taas "terve", mä näen ne asiat jälleen! Kiitos rakkaani, kiitos lapset ja ystävät! Paras syntymäpäivä ikinä!

- Sadeina -