keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Päivän tapahtumien purku

Se mitä tänään tapahtui, olikin maailmanloppu minulle. Olin ajatellut että jos jostain syystä piikitykset eivät tänään ala, niin ne siirtyvät viikolla (niinkuin normaalisti). Ja se ei olisi ollut maailmanloppu. Mutta tämä tämänpäiväinen veti kyllä niin maton jalkojeni alta.

Lyhyesti kerrottuna.. Lääkärin piti silloin joskus helmi-maaliskuun vaihteessa päättää, että pistänkö toisenkin Procren piikkin vai jatketaanko hormonitoimintani lamautusta sumuilla 20.3. eteenpäin. Tässä samassa yhteydessä, kun hoitaja on tämän asian lääkäriltä ottanut selville, on ollut jo minulle varattuna O-ultra aika 30.3 (eli tälle päivää). Lääkäri teki tuolloin päätöksen, että pistän sen toisen Procrenin.

Ja siitä päästäänkin tämän päivän tapahtumiin. Menimme mieheni kanssa lääkärin huoneeseen. Lääkäri kyseli minulta Procrenin pistopäivät ja alkoi laskeskelemaan....
-"Mitä te täällä jo nyt teette", kuului lääkärin kysymys.
-"No meille on annettu tää aika", vastasin.
-"Procrenin pistosta pitää olla vähintään kaksi viikkoa, ennenkuin pistoksia voidaan aloittaa", kertoi lääkäri.

Sitten siinä oli hiukan keskustelua siitä, että miten tässä nyt näin on päässyt käymään. Mutta se on täysin selvä juttu, että meidän vika tuo ei ollut. Meille on ilmoitettu mitä lääkettä ja milloin, ja milloin mikäkin ultra ja milloin punktio. Ja hoitajalta vielä olen kotiini postitse lapun saanut missä lukee että tämä suunnitelma on lääkärin mielestä OK.

Se mitä lääkäri on tehnyt väärin on tuo valinta Procren/sumut.. Hänen olisi pitänyt valita sumut, koska niiden käyttö olisi puolitettu tässä vaiheessa ja pistokset olisi voitu aloittaa silloin kun minulle oli O-ultra sinne varattuna (eli tänään). Tuo O-ultra päivä kun oli silloin jo mulle varattu kun lääkäri päätöstään teki, eli täten tiedossa oleva juttu, mikä olisi pitänyt ottaa huomioon!

No tämä on tapahtunut, eikä sille mitään voi. Ihmisiä me kaikki ollaan. Huomenna pitäisi jutella esimiehen kanssa, mitä tapahtuu minun ensi viikolle varaamieni palkattomien päivien suhteen. Voinko perua vai en. Mulle on jo sovittu sijainen! Olin ne sopinut jo etukäteen, pitkässä hoidossa kun on tämä hyvä puoli, että valmiiksi tiedetään milloin on ultrat... (tällä kertaa ei sitten vaan ihan osunut nappiin)

Ja mitä nyt jatkoon sitten tulee.. Pistokset olisi voitu aloittaa ensi viikon keskiviikkona, koska silloin on kulunut jo tarpeeksi kauan Procrenin pistämisestä.. mutta punktio menisi viikolle 16 ja silloin on "pääsiäisviikko".. 2 viikon kuluttuakaan keskiviikkona en voi vielä piikityksiä aloittaa, koska silloin punktio olisi vko17 ja silloinkin on vielä "pääsiäisviikko"..

Eli vaihtoehtomme ovat..

a) aloitan Suprecur sumuttelut 18.4 (nämä sumut otettava mukaan nyt hoitoon, koska Procrenin vaikutus ei muuten taas riitä enää tarpeeksi pitkälle) ja Menopurin pistämisen 20.4, punktio vko 18, eli toukokuun alku. VASTA (Ja mä inhoon tuota sumuttelua!!!)

b) pistäisin kolmannen Procrenin 17.4, piikitykset alkaisivat 4.5 ja punktio menisi vko 20, eli toukokuun 16-18pvä. VASTA

c) annamme koko paskan vaan nyt olla. (Mehän sovimme mieheni kanssa, että "ei enää neljättä". Ja periaatteessa tuo a-vaihtoehdonkin valinta tarkoittaa 3viikkoa lisää näitä vaihdevuosia, mikä on aikana yhden normaalipitkän hoidon mittainen lamautusvaihe.)


Ja minäkö niin toivoin, että tämä hoito olisi jo kokonaan ohi ja nyt tämä on jatkumassa kokonaisuudessaan ainakin toukokuun puoleenväliin saakka, jos me vielä jatkamme tätä! (niinkuin todennäköisesti teemme, vaikka minua kovasti houkuttelisi tuo c-vaihtoehto)


- Sadeina -

3 kommenttia:

  1. Yksi niistä turhauttavimmista asioista näissä hoidoissa on olla täysin lääkärien ja hoitohenkilökunnan "armoilla" ja samalla kuitenkin yrittää luottaa siihen, että he osaavat asiansa ja hoitavat juuri sinun asiaasi parhaan taitonsa mukaan. Ja sitten käy tämmöistä! Ihmisiähän hekin tietysti ovat, vaan kun sitä on itse valmiiksi jo riisuttu paljaimmilleen ja haavoittuvainen, niin tällaisia virheitä ei vaan saisi tapahtua. Suututtaa ja on surku teidän puolesta.

    Jään seuraamaan vaiheitanne ja toivomaan teille kaikkea hyvää jatkossa, minkä vaihtoehdon sitten valitsettekaan (toivon, että jaksatte vielä jatkaa hoitoa eteenpäin). Voimia teille!!

    VastaaPoista
  2. Todella törkeä virhe lääkäriltä! Kyllähän tollanen pitäis tajuta ammattilaisen ajatella!! Mä oon niin vihainen teidän puolesta!:((

    Mutta koita muru jaksaa vielä tämänkin sotkun jälkeen kahlata tää homma loppuun! Voimia ja iso halirutistus <3 <3

    VastaaPoista
  3. Todella hyvin sanottu Helmikäs! Asia on juurikin noin!

    Ja kiitos teille! Kyllä tämä taas tästä.. Onnekseni olen saanut hyvän vertaistuen ympärilleni ♥

    VastaaPoista