Nämä piinapäivät on vaan jotenkin niin raskasta aikaa, etten oikeastaan osaa edes pukea sitä sanoiksi tänne! Toivo ja Epätoivo vaihtelee! Usko ja Epäusko vaihtelee! Sitä, kuinka montaa kertaa päivän aikana. En osaa sanoa. Sitä on mahdoton laskea!
Tavallaan mä toivon että nämä olisi nopeasti ohi. Tavallaan haluaisin pysyä tässä hetkessä ikuisesti, ettei tarvitsisi kokea sitä pettymystä jälleen kerran! Mä oikeasti pelkään tulevaa tällä hetkellä. Meillä on enää yksi hoito jäljellä. Tätä rataa mentäessä sekin on nopeasti ohi!
MÄ IHAN OIKEASTI PELKÄÄN ETTÄ TÄSTÄ EI TUU KOSKAAN YHTÄÄN MITÄÄN! (vaikkei tätäkään hoitoa ole vielä loppuun saakka nähty)
Piinapäivät ovat varmasti juuri sitä mitä sana viestittää! Tuossa tilanteessa, kun miettii hoitokertojen määrää ja mahdollisuuksia onnistua, mieli varmasti on maassa. Oletko ajatellut, että raskaus voisi onnistua spontaanisti hoitojen jälkeen? (Haluan uskoa, että hoidot tuottavat teillä tulosta)!
VastaaPoistaMä joka päivä toivon ja rukoilen teidän puolesta ♥ Tää ei voi päättyä huonosti... Ei, ei voi..
VastaaPoistaVaahtis: Mä olen totaalisen luopunut toivosta spontaaniin raskautumiseen. Ja siinä vaiheessa kun hoidot on käyty, niin mun on pakko unohtaa lopullisesti se haave ja toive siitä raskaudesta. Mä en pysty jäämään elämään johonkin "epätietoisuus-vaiheeseen", vaan kun hoidot on käyty, niin tää meidän vauva-projektimme oli sitten siinä! Se on saatava käsitellä täydellisen loppuun...muuten mun loppuelämästä ei tuu yhtään mitään.
VastaaPoistaNunuska: Kiitos! <3