Uusi blogi

Siitä on melkein 2,5 vuotta kun olen tähän blogiin viimeksi kirjoittanut. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Meitä on siunattu kahdella raskaudella. Saimme ihanan tyttären tammikuussa 2012. Raskauduin uudelleen tämän vuoden kesäkuussa. Se raskaus ei päättynyt ihan yhtä iloisesti. Meille syntyi pieni enkelipoika rv 21+1. Nyt tulin kertomaan että olemme aloittaneet jälleen julkisen blogin. Tämä blogi löytyy osoitteesta: http://pienileppakerttu.blogspot.fi/


-Eina (ex Sadeina)

Kutsu

Jos joku kutsua pyytänyt ei ole vielä saanut omaansa, niin laittakaa vaan uutta pyytöä tulemaan.

On saattanut mennä pyyntö ohi tai muuten vaan kutsu hukkua välille. Kaikille (huomatuille) pyytäjille olemme kuitenkin kutsun laittaneet tulemaan.

Ja uusi blogi löytyy osoitteesta: http://matkakotiin.blogspot.com/ (jos puolestaan jollakin kutsutulla on mennyt blogin sijainti hukkaan)

Salasanasuojattu blogi

Tietyistä syistä joudumme nyt muuttamaan blogin salasanalliseksi. Itseasiassa ajattelimme tehdä tämän siten että luomme kokonaan uuden blogin, jotta tämä blogi ja teksti jää näkyviin ja kaikki halukkaat, jotka tahtovat kulkea mukanamme jatkossakin saisivat mahdollisuuden niin tehdä (ehkä helpoimmalla tavalla näin). Jos haluat uuden blogin lukijaksi jätä kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi, minne voimme kutsun lähettää tai laita s-postia osoitteeseen:

sadeinaa@gmail.com tai mileo2004@gmail.com

Laitamme heti kutsuja tulemaan, kun vain saamme uuden blogin avattua! Päivityksiä tilanteestamme emme valitettavasti ennen sitä voi enää tänne blogiin tehdä.

Taustalla ja Näkyvillä blogia seuranneet, olette erittäin tervetulleita jatkamaan matkassamme! Myös Uudet lukijat (tämän postauksen jälkeen blogin löytäneet) ovat erittäin tervetulleita, rohkeasti vain s-postia meille. Ainoastaan IRL-henkilöt* haluamme tässä vaiheessa hyvästellä. Ihanaa että olette mukanamme kulkeneet, mutta tästä eteenpäin haluamme pitää joitain asioita hiukan yksityisempinä. ♥

* IRL=in real life

- Sadeina & Mileo -

?/3

Klinikan antama virallinen testipäivä on vasta ensi viikon perjantaina 20.5. Aina ennen klinikalta annettu päivä on ollut useita päiviä aikaisemmin. (ovat kai tässäkin asiassa muuttaneet käytäntöjään sitten edellisen kerran). "Vanhan" kaavan mukaan testipäiväksi olisi tullut minulle tiistai 17.5. Jolloin on 2 viikkoa 1 päivä punktiosta ja 1 päivä vajaa 2 viikkoa siirrosta. Jos silloin testi näyttää negatiivista, niin aion lopettaa nuo pillupallerot! Lugesteronin käyttö kun on jotain todella epämiellyttävää! En odottele tällä kertaa viralliseen testipäivään saakka! Itseasiassa lääkärin antama resepti ei muuten edes riitä tuohon asti!

Todennäköisesti otan hiukan varaslähtöä jo huomenna pp11, kun ei ole töihin lähtöä. Saamme rauhassa sulatella tulosta! Tottakai sitten varmistan tulosta vielä myöhemmin, mutta huomenna voisi jo vilkaista miltä näyttää.

Olisihan se aikamoinen pommiviikonloppu, jos Suomi veisi euroviisujen voiton.. voittaisi MM-jääkiekon kultaa, ja ME tekisimme positiivisen raskaustestin!! Saa nähdä montako näistä kolmesta tapahtuu?

- Sadeina -

viivi & wagner

Turta

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. En oikein tiedä mitä sanoa. Mä pelkään aivan kamalasti. Yritän uskoa, mutta pelko vie vallan. Tavallaan mä en kuitenkaan tunne edes mitään surua siitä, vaikka mielessäni olen jo varma että tulos on kuitenkin taas negatiivinen. Enkä enää iloa siitä, että meillä on oikeasti kuitenkin mahdollisuus positiiviseen lopputulokseen.

Piinapäivä 7.

Mä olen täysin turta. En osaa tuntea yhtään mitään tällä hetkellä.

- Sadeina -

Tuntemuksia

Olotila on edelleen kipeähkö punktion jäljiltä. Paikoillaan ollessa parempi, mutta heti liikkeelle lähtiessä kipuja alkaa esiintyä. Nyt uutena oireena on alkanut hiukan pistellä myös kylkiluiden alle. Ehkä seurauksena siitä, että eilinen juominen jäi hiukan vähemmälle? Heti punktion jälkeisenä päivänä meni alas varmaan 4 litraa vettä, eikä siirrossa ultratessa näkynytkään merkkejä siitä, että nestettä olisi kertynyt mihinkään minne ei saisi. Ainoastaan tyhjennetyt rakkulat olivat täyttyneet nesteellä, niinkuin kuuluukin. Munasarjat olivat silloin siirtopäivänä vielä sen verran kookkaat ja minä kipeä, että lääkäri kirjoitti minulle loppuviikon sairaslomaa.

Mieli on jokseenkin hyvä. Olen erittäin iloinen siitä, että tällä kertaa tulos oli edes hiukan parempi. Vaikka pakastetut eivät mitään hyvää sakkia olleetkaan (yhtä lukuunottamatta), niin on meillä silti mahdollisuus PAS:siin ensimmäistä kertaa hoitohistoriamme aikana! Ja etenkin se, että tällä kertaa saimme siirtoon kaksi hyvää alkiota, ulkonäöltään huonoja, mutta ulkonäkö on tietääkseni seikka, mikä merkkaa melko vähän, pääasia että alkiot olivat muuten hyviä ja jakautuneet täysin aikataulussa! Loppujen lopuksi tämä on enemmän kuin uskalsin toivoa.

Tuntuu että meillä taitaa oikeasti olla kerrankin mahdollisuus! Nyt vaan kyllä sitten pelottaa ihan hirveesti!

- Sadeina -