Tuomiopäivä vol.1

klo.7.00 Herään ensimmäisen kerran kun Mileo seisoo vieressäni ja sanoo ”Tässä sulle nämä pallerot” Luulen olevani edelleen unessa.. nähden unta siitä että Mileo on tuonut meidän alkiomme minulle, meille kotiin! Olen aivan ihmeissäni ”Mitä?” Mileo vastaa ”no nämä pillupallerot” ”Ai no niinpä tietenkin.. Anna tänne” Ja minä työnnän eilen illalla aloittamani keltarauhaslääkityksen sinne minne se kuuluukin.

klo.9.00 Herään siihen että puhelimeni soi. Sydän pomppasi kurkkuun. Ajatukset saman tien siinä, kuinka klinikalta soitetaan huonoja uutisia. Otan puhelimen käteeni. Se olikin vain herätyskelloni ääni. Olin unohtanut ohjelmoida minun normaalisti käyttämäni herätysäänen tähän herätykseen.

klo.9.50 Lähden suihkuun. Pesen ajatuksissani hiukseni kaksi kertaa shampoolla. Sheivaan sääreni ja muutkin kriittiset alueet lady shaverillani. Tai jos tarkkoja ollaan, niin en omista lady shaveria. Kylppärissäni komeilee ”miesten” Gillette Fusion, viisiteräinen (syy miksi olen ostanut aikoinaan tämän, enkä naisille suunnattua versiota. naisille löytyi ainakin siihen markkinarakoon ainoastaan kolmiteräisiä shavereita). Naiseuteni ei todellakaan mitenkään karise sillä, että käytän miehille suunnattua tuotetta. Tämä Gillette on kaikenlisäksi todella hieno kapistus musta-oranssi värityksineen! Mutta… takaisin aiheeseen!

klo.10.00 Tulin suihkusta. Katsoin puhelintani. Yksi vastaamaton puhelu. Peloissani katson kuka minulle on soittanut. Ensimmäiset ajatukset siinä, että tietenkin klinikalta! Ei ollut klinikalta vaan Mileo. Ajattelen heti että Mileo on soittanut minulle, koska klinikalta on soitettu hänelle. Kädet vapisten soitan Mileolle. ”Hei. Olit kulta soittanut” ”Joo. Ajattelin vaan tarkistaa, että olet herännyt” Huh hiivatti sentään kuinka kivi tai paremminkin vuori tippui sydämeltäni. Ja todettakoon että sanoin kyllä Mileolle, että ihanaa kun sinä huolehdit minusta, mutta olisit vaikka laittanut viestin ja jos en vastaa siihen, niin sitten vasta soittoa minulle! Ja Mileo oli pahoillaan. Mutta lämmin tunne oli kaikesta huolimatta sydämessäni siitä, kuinka huolehtivainen kulta mulla on.

klo.10.45 Pitäisi syödä jotain. Jännittää niin paljon ettei tee mitään mieli. Syön vaivoin ja pakolla.

klo:11.00 Vaihdan housut. Aamulla jalkaani vetämät kireät farkut ei sittenkään ollut se hyvä valinta.

klo.11.10 Mileo saapuu töistä kotiin. Hän syö. Huomaan että kultaakin jännittää.

klo.11.15 Klinikalta ei ole tullut puhelua. Kaiken järjen mukaan meille pitäisi olla ainakin yksi sitkeä sissi siirrettävänä.

klo.11.20 Lähdemme ajamaan Ouluun. Hakemaan rakkautta, meidän rakkauttamme!

- Sadeina -